Artikkelien lukemisesta (ja muidenkin tekstien)

Olen huono lukemaan artikkeleita. Ongelma ei ole, etteivätkö ne minua kiinnostaisi tai ettenkö niitä lukisi, vaan se, että luen niitä usein kuin lukisin Aku Ankkoja - alusta loppuun ja sitten seuraavan kimppuun. Gradun kohdalla menetelmä vielä menetteli, mutta en usko, että se toimii enää väitöskirjan kohdalla. Luettavien tekstien määrä on moninkertainen, mutta aikaa vain rajallinen määrä. Väitöskirjaprojekti on myös pidempikestoinen kalenteriajaltaan, jolloin ilman muistiinpanoja on mahdotonta hallita koko lähdeluettelon sisältöä.

Graduohjaajaltani (professori P) kysyin, kuinka hän artikkeleita lukee. Siitä keskustelusta on jo jonkin verran aikaa, joten en kovin tarkasti asioita muista (en tuolloin vielä pitänyt minkäänlaista oppimispäiväkirjaa). Hän asteittain syventyi artikkelin lukemiseen eli vilkuili ja luki pääkohdat ensin ja vasta lopuksi koko artikkeli. Se mikä jäi erityisesti mieleen oli, että hän teki muistiinpanoja tietokoneella samaan aikaan kun luki artikkelia.

Samanlaista asteittaista syventymistä näyttää myös How to Be a Good Graduate Student -ohjeistus suosivan. Ennen artikkelin lukemista kannattaa tehdä selväksi, että artikkeli on lukemisen arvoinen. Otsikko - abstrakti - johdanto - päätelmät ovat tärkeimmät kohdat, jotka käydä läpi. Ja vasta lopuksi, jos artikkeli vaikuttaa sen arvoiselta, voi artikkelin lukea kokonaisuudessaan läpi. Samainen ohjeistus näyttää myös mainitsevan useita hyviä puolia muistiinpanojen tekemiselle.

Asteittainen lähestyminen on sinällään melko mekaaninen toimenpide ja vaatii vain hiukan itsekuria. Sen uskon kyllä oppivani. Vaikeampaa tai vähintäänkin työläämpää voi sen sijaan olla seuraavien em. sivuston esiin nostamien seikkojen toteuttaminen käytännössä:
1. Varmista, että ideat toimivat oikeasti (eivätkä vain teoriassa)
2. Näe jargonin taakse (onko tekstissä oikeasti sisältöä)
3. Ymmärtääkseen todella tekstin täytyy ymmärtää koko tutkimusasetelma, joka siihen liittyy

En usko, että kaikkia neuvoja pystyn kokonaisuudessan toteuttamaan vielä pitkään aikaan. Osaltaan se vaatii tuntemusta teoriakentästä ja osaltaan ihan vain kokemusta artikkelien lukemisesta. Hyviä huomioita silti, joihin kannattaa pyrkiä.

Muistiinpanojen kirjoittamista varten en ole vielä keksinyt itselleni soveltuvaa tapaa. Yksi pitkä .txt-tiedosto ei kuulosta kovinkaan järkevältä toimintatavalta, vaikka se varmasti olisi helpoin toteuttaa. Samaan ongelmaan liittyy myös artikkelien luokittelu ja arkistointi, joka myös tulisi jotenkin hoitaa. Osa artikkeleista on pdf-tiedostoina koneella. Osa tiedostoista on tulostettuna myös paperille. Ja osa on saatu pelkästään paperikopioina muualta. Yhtenäinen käytäntö pitäisi kaikentyyppisiä tekstejä varten kuitenkin löytää. Ja saisi vielä olla sen verran käytettävä, että se tukisi muistiinpanojen tekemistä eikä haittaisi sitä.

Yksi mahdollinen tekniikka voisi olla BibTeX. Se on tullut pari kertaa vastaan, kun olen aiheeseen yrittänyt vastausta löytää. Siitä en vain sen enempää vielä tiedä. Selvää voi toki aiheesta ottaa, mutta käytännön kokemuksia ei saa kuin kokeilemalla tai suorana kommenttina joltain sitä käyttäneeltä.

RefWorksiin sain vinkin Gradupäiväkirja-blogista ja sitä tuli pikaisesti kokeiltua. Ensi vaikutelma ei täysin vakuuttanut ja jotenkin tuntuu orvolta, että omat elintärkeät viitetiedot ovat jossain muualla kuin omalla koneella.

Jokin tapa on artikkelien lukemiseen ja hallintaan on pakko kehittää. Harmi kyllä sen hyvyys tai huonous ei mahdollisesti paljastu kuin vasta parin vuoden päästä. Tuskin olen ensimmäinen, joka asian kanssa on pähkäillyt, joten kokemuksia ja vinkkejä asian tiimoilta otetaan ilomielin vastaan.

Verkottuminen kannattaa

Seuraan säännöllisesti erästä puoliakateemista foorumia, jonka teema liittyy hyvin läheisesti väitöskirjasuunnitelmiini. Eilen huomasin foorumilla kirjoituksen, jonka slovenialainen kirjoittaja on työstämässä väitöskirjaa ja teki siihen liittyvää kyselyä. Koska koin kuuluvani kyselyn kohderyhmään, ajattelin vastata kyselyyn ja käyttää samalla tilaisuutta hyväkseni kysyäkseni kyselijän näkemyksiä tutkimuskentästä, kun en kenenkään aihepiiriä tuntevan kanssa ole vielä aiemmin päässyt ajatuksia vaihtamaan.

Kirjoitin postin ja sain vastauksen. Kirjoitin vastauksen vastaukseen ja sain vielä vastauksen. Neljän sähköpostin ansiosta onnistuin saamaan huomattavasti paremman kuvan tutkimuskentästä. Kirjeenvaihto
- auttoi vahvistamaan joitain ajatuksiani, jotka olivat muodostuneet lukemieni artikkelien pohjalta.
- poisti muutamia vääriä ennakkoluuloja, jotka olivat muodostuneet, kun en tiennyt asioista tarpeeksi
- paljasti aukkoja tietämyksessäni. Tiedän nyt asioita, joihin joudun vielä perehtymään huomattavasti paremmin kuin tähän mennessä

Samat asiat saisi toki selville lukemalla artikkeleita, mutta se vaatisi vähintään puolenkymmenen sopivan artikkelin löytämistä ja lukemista. Vaikka saamani hyöty oli välitöntä, toivon, että vaihdettujen sähköpostien määrä ei jää neljään. Tarinan opetus: verkottuminen kannattaa.

Aikataulutavoitteiden asetannasta

Sain neuvoja väitöskirjan tekoon henkilöltä, joka oli lukenut blogiani (todistettavasti siis jo kaksi ihmistä on käynyt blogia lukemassa). Eräs ohjeista oli asettaa tavoiteväitöspäivä jo nyt. Yksinkertainen neuvo sinällään, mutta minulla se jäi ajatuksiin pyörimään.

Väitöskirja on niin erilainen kuin mikään tähän astisista tekemistäni projekteista, että ajatus väitöspäivätavoitteen asettamisesta tässä vaiheessa tuntuu yhtä helpolta kuin juhannussään ennustaminen tähän aikaan vuodesta. Ymmärrän nyt paremmin kuin aikaisemmin niitä ihmisiä, jotka ovat väittäneet, että tutkimustyötä ei voi alistaa projektinhallintakäytännöille. En silti näe etteikö väikkäriprojektia pitäisi yrittää hallita niin kuin muitakin projekteja. Myös laitoksen ohjeet vaativat suunnitelman tekemisen ja uusimmissa ohjeissa oli jo seurantakaavakkeellekin malli mukana. Davisin koko kirja (Writing the Doctoral Dissertation) perustuu ajatukselle väitöskirjaprojektista systemaattisena ja suunniteltuna kokonaisuutena. Ja näyttää, että samanlaista palautetta saa myös ihmisiltä, jotka ovat itse prosessin läpi käyneet.

Suunnitelman tekeminen ja päätavoitteen ja välitavoitteiden asettaminen auttaa hahmottamaan kokonaisuutta ja mahdollistaa etenemisen paremman seurannan. Hallinnollisen puolen ohella uskon tavoitteiden asettamisen auttavan motivoinnissa. Eli kun on paremmin selvillä mitä tavoittelee, siihen on helpompi pyrkiä, innostus on suurempi ja työ etenee nopeammin. Toivottavasti tämä teoreema myös toteutuu käytännössä yhtä helposti kuin tässä esitettynä!

Hankaluuksia suunnitelman teon suhteen aiheuttaa, että en vielä tiedä mitä ja miten aion tutkia, kun vasta olen käymässä alan kirjallisuutta läpi. Ehkä suunnitelman teonkin pitää olla jatkuva prosessi, johon tässä vaiheessa asetan tärkeimmät tavoitteet ja tarkennan suunnitelmaa asioiden selkiytyessä. Mahdollisia tavoitteita voisivat olla potentiaalisten tutkimusideoiden listaus/kuvaus, lopullisen tutkimusaiheen valinta ja työstäminen, artikkelien tavoitepäivät ja väitöspäivä. Hurjalta tuntuu, mutta johonkin sitä on pyrittävä.

Miksi blogata jatko-opiskelusta?

Olen jo pidempään yrittänyt metsästää blogeja, jotka keskittyisivät jollain tapaa jatko-opiskeluun tai väitöskirjan tekoon. Blogilistalta löytyy kuusi blogia hakemistosta väitöskirja ja kaksi blogia hakemistosta jatko-opinnot. Ei mikään kaksinen tarjonta siis. Opiskelu-hakemistosta löytyy melko sekalainen seurakunta blogeja, joista muutamaa gradun tekoon liittyvää on tullut seurattua.

Yleisesti ottaen linja tuntuu olevan, että ihmiset haluavat kirjoittaa omasta elämästään blogeissaan. He haluavat kertoa, missä ovat käyneet ja mitä ovat tehneet ja miten ovat asioita kokeneet. Ne kirjoitukset, joiden vuoksi itse joitain blogeja seuraan, tuntuvat usein tulevan sivulauseissa. Jokainen on toki oman bloginsa herra ja saa kirjoittaa tai olla kirjoittamatta ihan oman päänsä mukaan. Se, mitä blogeja lukevana ihmisenä olen jäänyt kaipaamaan, on blogi, joka keskittyisi jatko-opiskeluun teemana eikä blogia kirjoittavaan ihmiseen (seuraamistani blogeista paras esimerkki siitä, mitä tarkoitan, on Selling web design services).

Toinen (ja kolmas) aihealue, mistä olen blogeja yrittänyt metsästää, on tietojärjestelmätiede tai ohjelmistoliiketoiminta. Akateemisia blogeja olen onnistunut muilta aihealueilta löytämään, mutta tuntuu, että juuri se, mitä etsin, pysyy piilossa. En vielä jaksa uskoa, että toivomiani blogeja ei olisi olemassa, vaan että en vain ole niitä onnistunut vielä löytämään.

Miksi blogata jatko-opiskelusta? Kuten jo todettua, en vastaavaa blogia onnistunut löytämään. Uskon, että törmään kysymyksiin, joita muillakin on tullut vastaan, ja toivon mukaan niistä kirjoittaminen helpottaa vastausten löytymistä. Toisaalta asioiden laittaminen ruudulle auttaa usein selkiyttämään omaa ajattelua ja kirjoittaminen blogiin tuntuu mielekkäämmältä kuin notepadilla omalle kovalevylle.

Miten saada tietoa edessä olevasta?

Näin urakan alkuvaiheissa tuntuu, että kaikki on vielä suurta ja tuntematonta, mikä edessäpäin on odottamassa. Maisterin tutkintoa suorittaessa kaikki oli järjestetty hyvin kaavamaisesti eteen odottamaan. Pakolliset kurssit olivat tiedossa ja niiden päälle omasta mielenkiinnosta riippuen riittävä määrä valinnaisia kursseja. Lopuksi vain kirjoitetaan joitain kymmeniä sivuja tekstiä ja lopputuloksena on valmis maisteri.

Jatko-opintojen ja väitöskirjan suhteen asiat eivät tunnu läheskään niin selviltä. Olen yrittänyt kaivaa tietoa sieltä sun täältä. Yksi hyvä tietolähde olisivat muut opiskelijat. Ohjaajani kanssa olen jutellut hänen toimintatavoistaan ja käytäntöihin kuuluu kuulemma säännölliset tapaamiset ohjaajan ja opiskelijoiden kesken. Sitä kautta on siis toivottavasti mahdollisuus saada vertaistukea. Myös työpaikallani on henkilö, joka työstää omaa väitöskirjaansa ja hänen kanssaan olen jo ehtinyt joitain keskusteluita käydä. Tieteenalojen poiketessa toisistaan on irronnut tieto ollut käytännön asioihin liittyvää eikä sisällöllistä.

Ohjaajasta itsestään toivon mukaan irtoaa ajan myötä paljon neuvoja niin käytännön asioissa kuin sisältöön liittyenkin. Toistaiseksi en ole kuin muutaman kerran hänen kanssaan keskustella, niin ei ole muodostunut vielä käsitystä, mihin kaikkeen häneltä on mahdollista saada apua.

Oman laitokseni sivuilla tietoa on jonkin verran, mutta jopa käytäntöihin liittyvissä asioissa on jäänyt avoimia kysymyksiä. Väitöstilaisuuteen kyllä löytyy hyviä ja selkeitä ohjeita, mutta se on vielä melko kaukainen ajatus. Netistä onneksi löytyy nykyään kaikenlaista ohjeistusta. Paras tähän mennessä löytyneistä sivustoista on ISWorld Ph. D. -sivu. Minun kannaltani hyvää sivussa on ennen kaikkea, että siihen on koottu keskeistä tietoa nimenomaan omaan alaani liittyen.

Toistaiseksi parhaat ohjeet ovat löytyneet ihan perinteisestä kirjasta. Tilasin joitain viikkoja sitten kaukolainana Gordon Davisin Writing the Doctoral Dissertation ja oli ehdottomasti siihen uhratun 7 euron arvoinen. Käytännön ohjeita työn organisoinnin ja alkuun pääsemisen kannalta oli pitkälti juuri sitä, mitä kaipasinkin. Toisaalta kirjassa esitetyt tunnusluvut (keskimääräinen käytetty työaika, kalenteriaika ja pituus) panevat miettimään urakan suuruutta. Parempi kuitenkin on tietää asiat etukäteen kuin saada ne yllätyksenä vastaan myöhemmin.

Viimeinen mieleen tuleva tapa on tehdä sitä työtä. Suunnitella opintoja, lukea artikkeleita, suorittaa kursseja, valmistella väitöskirjaa, kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa, jne. Vuoden päästä tiedän jo enemmän, ainakin toivon niin.

Miksi jatko-opiskella?

Miksi minun tulisi ruveta jatko-opiskelijaksi? Sen kun tietäisi. On kuitenkin yksi tutkinto jo olemassa, hyvä työpaikka ja vaimo ja lapsia. En ole suuntaamassa akateemiselle alalle eli väitöskirja ei ole välttämättömyys. Työskentelen yksityiselle sektorilla, jossa papereita enemmän merkitsee käytännön osaaminen. Iltaisin on jo ihan tarpeeksi puuhaa perheen kanssa touhutessa.

Jostain syystä jatko-opiskelu on ollut kauan haaveena. Nyt kun olisi aika todellisuudessa se aloittaa, rupeankin miettimään olenko todella tietämässä, mitä olen tekemässä. Teenkö sitä vain sen takia, että teen sitä?

Toisaalta, jos haluaa saavuttaa jotain enemmän, on kai toimittava hiukan irrationaalisesti. Ehkä jatko-opiskelussa on jotain samaa kuin yrittäjyydessä; pientä hulluutta repiä itsestään enemmän irti kuin on aina järkevää.