Opintojen tuskainen etenemättömyys
Hurrrjasta yleisön painostuksesta johtuen pitää ottaa näppäimistö vähemmän kauniisiin käsiin ja rustata muutama rivi tekstiä. Blogin kirjoittaminen näyttää kohdallani olevan suorassa yhteydessä opintojen etenemiseen. Eli kun neljään kuukauteen ei ole tekstiä tänne tullut, tarkoittaa se... niin, just sitä.
Elämä on monimutkaista ja niin näyttävät olevan jatko-opinnot sekä syyt opintojen etenemättömyyteen. Ennen joulua tuli kai jonkinlainen raja vastaan, että tuli hiukan liikaa tehtyä hommia. Liian vähän aikaa perheelle ja liian vähän aikaa rentoutua. Pakostahan se takaisin jossain vaiheessa ottaa, mutta siitä en ole itseäni juuri syyllistänyt. Tietoisesti annoin joulukuun mennä rauhallisemmin, mutta pääseminen hommiin takaisin kiinni on ollut yllättävän hankalaa.
Suurimmat pulmat liittyvät tällä hetkellä työtehtäviin, siinä mielessä, että ne eivät ole enää samat kuin olivat vielä puoli vuotta tai vuosi sitten, kun aihetta suunnittelin. Jossain vaiheessa olen varmaan tullut kirjoittaneeksi, että mielenkiinnon ylläpitämiseksi ja rajallisten resurssien hyödyntämiseksi tarkoituksenani on ollut sitoa aihealue voimakkaasti työtehtäviin. En vain siinä vaiheessa arvannut, että työn aihealue ja sisältö tulevat muuttumaan niin radikaalisti, kuin ne nyt ovat tehneet.
Gradun kohdalla aikoinaan päädyin juuri päinvastaiseen ratkaisuun ja tein opinnäytteeni täysin irrallisena työstä (vaikka koko opiskeluaikani olin töissä ollut). Se gradu olisi ehkä helpompi ollut tehdä jostain työhön liittyvästä aiheesta, joten sikäli väitöskirjan kohdalla suunnitelmani vielä näin jälkikäteenkin käyvät järkeen. Väitöskirja vain on projektina huomattavasti gradua pitkäkestoisempi, joka on yksi hankaluus aiheen valintaa ajatellen.
Lisäksi on tullut johtoportaan kanssa jonkin verran väännettyä kättä työehdoista ja se on omiaan saamaan aikaan tunteen, että haluaa vähentää sitoutumista yritykseen. Juuri sitoutumiseen työnantajaa kohtaan väikkärin tekeminen aikomastani aiheesta johtaisi.
Niin ja tietenkin on vielä muistettava armaan opinahjoni onneton tilanne, joka ei ainakaan motivaatiota kasvata (DigiToday ja Kaleva).
Mitä sitten aion tehdä opintojen suhteen? En kyllä yhtään vielä tiedä. Viime päivinä mielessä on pyörinyt ajatus palaamisesta gradun aikaiseen aihealueeseen (so. ohjelmistoliiketoiminta) ja jättää workflow management systemsit rauhaan. Sitä puoltaisi yksi etu eli uskon, että toinen ohjaajani voisi olla siitä kiinnostuneempi kuin kumpikaan ohjaajistani on nykyisestä aiheestani, joka on kuitenkin melko marginaalinen ja harvojen tuntema. Villein ajatus, mikä on tullut mieleen, on se, että pyrkisin jatko-opiskelijaksi kauppatieteiden puolelle (joka kai teoriassa voisi olla mahdollista), mutta se taitaa olla liian utopistinen visio toteutettavaksi.
Opintoja tässä kuitenkin haluaisi tehdä ja järkevintä nyt varmaan olisi suorittaa pakollisia kursseja. Saisi ainakin jollain tasolla asioita eteenpäin.
Todettakoon näin lopuksi ja aiheen vierestä, että päivittäisiä kävijöitä näyttää blogilla olleen suurin piirtein saman verran kuin syksyllä, jolloin sentään tuli merkintöjä tehtyä. Mitähän siitäkin pitäisi päätellä? :)
Elämä on monimutkaista ja niin näyttävät olevan jatko-opinnot sekä syyt opintojen etenemättömyyteen. Ennen joulua tuli kai jonkinlainen raja vastaan, että tuli hiukan liikaa tehtyä hommia. Liian vähän aikaa perheelle ja liian vähän aikaa rentoutua. Pakostahan se takaisin jossain vaiheessa ottaa, mutta siitä en ole itseäni juuri syyllistänyt. Tietoisesti annoin joulukuun mennä rauhallisemmin, mutta pääseminen hommiin takaisin kiinni on ollut yllättävän hankalaa.
Suurimmat pulmat liittyvät tällä hetkellä työtehtäviin, siinä mielessä, että ne eivät ole enää samat kuin olivat vielä puoli vuotta tai vuosi sitten, kun aihetta suunnittelin. Jossain vaiheessa olen varmaan tullut kirjoittaneeksi, että mielenkiinnon ylläpitämiseksi ja rajallisten resurssien hyödyntämiseksi tarkoituksenani on ollut sitoa aihealue voimakkaasti työtehtäviin. En vain siinä vaiheessa arvannut, että työn aihealue ja sisältö tulevat muuttumaan niin radikaalisti, kuin ne nyt ovat tehneet.
Gradun kohdalla aikoinaan päädyin juuri päinvastaiseen ratkaisuun ja tein opinnäytteeni täysin irrallisena työstä (vaikka koko opiskeluaikani olin töissä ollut). Se gradu olisi ehkä helpompi ollut tehdä jostain työhön liittyvästä aiheesta, joten sikäli väitöskirjan kohdalla suunnitelmani vielä näin jälkikäteenkin käyvät järkeen. Väitöskirja vain on projektina huomattavasti gradua pitkäkestoisempi, joka on yksi hankaluus aiheen valintaa ajatellen.
Lisäksi on tullut johtoportaan kanssa jonkin verran väännettyä kättä työehdoista ja se on omiaan saamaan aikaan tunteen, että haluaa vähentää sitoutumista yritykseen. Juuri sitoutumiseen työnantajaa kohtaan väikkärin tekeminen aikomastani aiheesta johtaisi.
Niin ja tietenkin on vielä muistettava armaan opinahjoni onneton tilanne, joka ei ainakaan motivaatiota kasvata (DigiToday ja Kaleva).
Mitä sitten aion tehdä opintojen suhteen? En kyllä yhtään vielä tiedä. Viime päivinä mielessä on pyörinyt ajatus palaamisesta gradun aikaiseen aihealueeseen (so. ohjelmistoliiketoiminta) ja jättää workflow management systemsit rauhaan. Sitä puoltaisi yksi etu eli uskon, että toinen ohjaajani voisi olla siitä kiinnostuneempi kuin kumpikaan ohjaajistani on nykyisestä aiheestani, joka on kuitenkin melko marginaalinen ja harvojen tuntema. Villein ajatus, mikä on tullut mieleen, on se, että pyrkisin jatko-opiskelijaksi kauppatieteiden puolelle (joka kai teoriassa voisi olla mahdollista), mutta se taitaa olla liian utopistinen visio toteutettavaksi.
Opintoja tässä kuitenkin haluaisi tehdä ja järkevintä nyt varmaan olisi suorittaa pakollisia kursseja. Saisi ainakin jollain tasolla asioita eteenpäin.
Todettakoon näin lopuksi ja aiheen vierestä, että päivittäisiä kävijöitä näyttää blogilla olleen suurin piirtein saman verran kuin syksyllä, jolloin sentään tuli merkintöjä tehtyä. Mitähän siitäkin pitäisi päätellä? :)
posted by Ph | 14:12
3 Comments:
Tiedän tunteen. Työtehtävien vaihtaminen tms. vie energian opiskelulta, mutta takaraivossa jyskyttää silti se tunne, että jotain pitäisi tehdä. Itse pystyin suorittamaan kurssit aika tehokkaastikin työn ohessa, mutta kirjoitustyö onkin sitten vaikeampaa, sillä se vaatii niin paljon aikaa ja keskittymistä. Jos vain lompakkosi sallii, niin suosittelen opintovapaata.
Moi! Törmäsin blogiisi ihan sattumalta. Olen itse aloittelemassa jatko-opintoja töiden ohella - kiva lukea muun tuskailusta/menestyksestä samanlaisen projektin kanssa!
Oma tutkimukseni on aivan alkuvaiheesssa (fyysisesti, vaikka henkisesti olen aloittanut homman jo viime vuoden syksynä), ja ongelmana on nyt tutkimusaiheen kirkastaminen. Ensi viikonloppuna olisi jatko-opintoseminaari, mutta uusien töiden takia (ja muihin tekosyihin vedoten) en ole saanut koko keväänä juuri mitään aikaiseksi. Arghs.
Minäkin mietin tuota työn ja opiskelun suhdetta. Olisi niin mielekästä liittää opinnot töihin, mutta käytännössä se tuntuu ainakin nyt aika vaikealta... Toivottavasti sinulla tilanteeseen tulee joku selkeys.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan tutkimuksen etenemistä! /aku
Itselleni on muodostunut käsitys, että meitä työn ja jatko-opintojen yhteensovittajia on itse asiassa melkoinen osuus kaikista jatko-opiskelijoista. Tai sitten vain oma tuttavapiirini on rajoittunut näihin ihmisiin :)
Työnantajien suhtautumisessa voi kyllä olla hirveitä eroja. Helpointa olisi varmasti olla töissä yliopistolla tai VTT:llä, jossa väitöskirjan tekeminen on kai jo vähän kuin itsestäänselvyys. Oman työnantajani suhtautuminen jatko-opiskelijoihin muuttui suuresti toimitusjohtajan vaihtuessa muutama vuosi takaperin. Aiempi tj oli entinen lääkäri, akateemisesti pätevöitynyt ja siksi myötämielinen opiskeluihin. Nykyinen tj on enemmänkin bisnesmies ja suhtautuminen väitöskirjan tekemiseen on, että se ei saa töitä haitata.
Vielä kun lasketaan mukaan perhe ja muut intressit, niin päästään tilanteeseen, että yleispätevää neuvoa työn ja opintojen yhteensovittamiseen tuskin on olemassa. Tosin yksi vähemmän yleispäteväkin riittäisi, jos se vain omalla kohdalla pätisi :)
Lähetä kommentti
<< Home