Lyhyesti Econ Oppineisuuden osoittamisesta

Tuli alkuviikosta lukaistua Umberto Econ "Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään". Lukaistua todellakin sillä päädyin ainoastaan silmäilemään suuren osan kirjan loppupuolesta. Alkuperäisteos on muistaakseni vuodelta -77 ja se näkyi etenkin, kun puhuttiin tiedonhausta ja viitteiden hallinnasta. Suomen kielinen versio on vuodelta -89 ja esipuheessa hiukan taustoitettiin Italiassa vallinnutta tilannetta kirjan kirjoittamisen aikoihin.

Toiveissa oli kirjaa lainatessa, että siinä olisi keskitytty käsittelemään oppineisuuden osoittamista eli, mikä on tieteellinen kontribuutio. Osoittautui kuitenkin, että painotus oli kirjan otsikon jälkimmäisellä osalla eli miten tutkielma tehdään. Ihan päteviä käytännöllisiä neuvoja oli tarjolla liuta, mutta jää kyllä omissa rankkauksissani jälkeen Davisin Writing the Doctoral Dissertation -opukselle. Se, että on jo lukenut neuvoja useammasta lähteestä saa aikaan tunteen, että kirja ei tarjoa juurikaan mitään uutta. Eli ensimmäisenä oppaana kirjaa lukeva saa todennäköisesti paljon enemmän irti siitä. Ja vaikka kirja on periaattessa käypäinen kaikille tieteenaloille on suurin osa esimerkeistä humanististen tieteiden puolelta eli sen alan opiskelijat ovat sopivampi kohderyhmä kuin luonnontieteitä tai teknologiaa opiskelevat. Tosin ihan mielenkiintoista lukea, että miten tutkimuksen tekemistä käsitellään, muussa kuin omassa tutussa ympäristössä.

Metabloggausta

Tänään sitten koitti se päivä, kun tuli ensimmäistä kertaa viilattua blogin ulkoasua. Blogia aloitellessani en ollut ollenkaan varma, että mikä tämän blogin kohtaloksi tulee, mutta nyt näyttää siltä, että kätkytkuolema ei ainakaan kohtaloksi koidu. Alkuun menin siitä, mistä helpoimmalla pääsin ja valitsin Bloggerin tarjoamista mallitemplaateista eniten silmää miellyttävän ja keskityin sisältöön. Pikku hiljaa pienet asiat ovat alkaneet ärsyttämään ja tänään sitten Eka binistä saatujen vihjeiden avulla korjasin joitain pikkuasioita (esim. lisäsin kommentit näkyviin pääsivulle). Kategoriat olisi vielä kiva saada esiin ja kommentointi helpommaksi, mutta ne saavat jäädä myöhemmäksi. Esteettinen silmäni on sillä tasolla, että sallii pukea lapselle violetit housut ja turkoosin paidan, joten värimaailman ja tyylin puolelle en aio koskea nyt enkä tulevaisuudessa.

Tulipahan tässä samalla rikottua erästä aikomustani blogin suhteen eli, että en bloggaa bloggaamisesta, vaikka se välillä houkuttaakin. Ulkoasun päivitysten vuoksi blogilista tarjoilee uutta päivitystä kiinnostuneille, joten ajattelin jotain selitystä asialle antaa.

Ohjaajan tapaamista odotellen

Lähden ensi viikolla käymään Oulussa tapaamassa ensimmäistä (päävastuussa olevaa) väitöskirjaohjaajistani. Olen hänen kanssaan kerran jutellut, kun aloittelin gradun tekoa, eli noin... hmm... kai siitä neljä vuotta taitaa jo olla. TOL:lla aloittaa vuosittain toista sataa opiskelijaa, joten tilanne taitaa olla, että minä tiedän ohjaajastani jotain, mutta hän ei vielä tiedä minusta muuta kuin ne muutamat sähköpostit ja yhden puhelinkeskustelun, jotka olemme vaihtaneet ja käyneet. Kakkosohjaajalle ei valitettavasti tapaaminen käynyt, joten se jää myöhemmälle syksyyn. Hänenkin kanssaan olen kerran kasvotusten jutellut, ja se kerta oli, kun hän opponoi graduni. En tiedä, onko olemassa tyypillistä ohjaajat-ohjattava-suhdetta, mutta en usko, että tämä ainakaan sellaiseksi lasketaan. Hiukan tämä 300km:n välimatka käytännön asioita tuntuu haittaavan, mutta eivätköhän käytännöt pikku hiljaa mukaudu tilanteeseen.

Vaimo esitti yksi päivä hyvin relevantin kysymyksen, että mitä oikein odotan tapaamiselta. Olen laatinut tapaamista varten asialistan ja lähetin sen myös toiselle osapuolelle tiedoksi. Asialistalla kaksi keskeisintä kohtaa olivat käytännön asioiden setviminen (miten lopulta päästä virallisesti kirjoille) ja väitöskirja-ajatusten läpikäynti. Ehkä kuitenkin enemmän kuin mitään asialistalla ollutta kohtaa odotan tapaamista itseään ja sen vaikutuksia. Tähän mennessä kommunikaatio ohjaajien kanssa on ollut melko muodollista ja varautunutta ja sen toivoisin muuttuvan tapaamisen myötä. Haluan oppia paremman tuntemaan ohjaajieni tyylin käsitellä asioita ja toivon heidän ymmärtävän jotain minun ajatuksen juoksustani. Ohjaajilla on keskeinen rooli väitöskirjan tekemisen kannalta, joten vuorovaikutus on tekijä, joka on pakko yrittää laittaa kuntoon. Niinhän siinä tulee käymään, että se joka mukautuu olen minä, mutta pitää nyt ensin yrittää saada selville millaista mukautumista tarvitaan. Sopivaa ohjaajaa miettiessäni oli mielessä jo silloin, kuinka hän mahdollisesti asioita käsittelee ja niistä ajattelee. Toivottavasti mielikuvat myös vastaavat todellisuutta.

Kumpikaan ohjaajista ei muuten käsitykseni mukaan ollut kiinnostunut vilkaisemaan tätä blogia. Heille kyllä mainitsin "blogimuotoisesta oppimispäiväkirjasta" osoitteen kera, mutta kävijätilastojen perusteella vaikuttaisi etteivät he linkkiä koskaan klikanneet.

Googlekaan ei ole täydellinen

Silloin tällöin aina törmää kirjoituksiin, jotka käsittelevät hakukoneiden valtaa rajata maailmankuvaa. Noissa jutuissa on vinha perä, mutta arkikäytön vaivattomuus menee lähes poikkeuksetta teoreettisten pohdiskeluiden edelle ainakin omalla kohdallani. Kun tarvittava tieto löytyy helposti, ei ole niin väliä, olisiko joku artikkeli antanut muutaman nyanssin lisää asiaan.

Tutkijan roolissa (tai ehkä vielä tässä vaiheessa "tutkijan") perus-Google vaihtuu yleensä Google Scholariin ja sitä onkin tullut viime aikoina käytettyä suhteellisen ahkerasti. Niin kuin yleensä ohjelmistojen kohdalla käy on myös Google Scholarin kohdalla intensiivisempi käyttö paljastanut pieniä mutta ärsyttäviä ominaisuuksia (joita ei muuten perus-Googlesta tule yhtään nyt mieleen). Yksi sellainen on, että BiBTeX-muotoon viety tulos on Googlen mukaan aina tyyppiä article. Tyypillä on merkitystä, sillä JabRef mm. määrittää tarjolla olevat syöttökentät tyypin mukaan (esim. konferenssipapereista ei kysytä journalin nimeä). Toinen ärsyttävä ominaisuus on, että artikkelin nimi on aina ympäröity ylimääräisin {}-merkein, johon en yhtään hyvää syytä ole keksinyt. Rehellisesti ottaen en kyllä usko, että nämä nyanssit ketään kiinnostavat. Tulipahan vähän täytettä blogiin ja kylkiäisenä pari haukottelevaa lukijaa.

Palatakseni vielä maailmankuvan rajoittamiseen, Google Scholar ei ole muutamasta artikkelista löytänyt mitään tietoja. Etsimäni artikkelit eivät millään tavalla poikenneet valtavirrasta, mutta jostain syystä tulos oli pyöreä nolla. Omaa tieteellistä maailmankuvaansa ei näköjään voi pelkän Google Scholarin varaan rakentaa (enkä sitä ole kyllä tehnytkään). Googlekaan ei ole täydellinen.

Työmenetelmien hiomista

Aiemman kirjoituksen jälkeen pysähdyin hetkeksi aikaa miettimään, kuinka työmenetelmiä ja työkaluja tulisi virittää, jotta ne tukisivat itse työn tekoa parhaalla mahdollisella tavalla. Seuraavat periaatteet olivat mietinnän tulos:

• Kaikki artikkelitulostukset tehdään JabRefistä käsin, ts. artikkeli pitää ensin löytyä JabRefistä ennen kuin sitä saa lukea
• Artikkelin lukemisen/selailun jälkeen se merkitään luetuksi, siihen liitetään avainsanat ja kirjoitetaan parin rivin yhteenveto. Kaikki tämä tapahtuu JabRefin avulla.

Opiskelin samalla JabRefin käyttöä, jotta osaisin sitä viritellä palvelemaan yo. periaatteita. Yksi parhaista puolista JabRefissa on, että se antaa mahdollisuuden itse määritellä käytettävissä olevat kentät ja sallii omien kenttien luonnin. Muutenkin säätömahdollisuuksia on runsaasti enkä vielä kaikista tarjolla olevista mahdollisuuksista ole perille päässyt. Seuraavat muutokset päädyin työkaluun tekemään:

• Lisäsin uuden listan nimeltään "avainsanat", koska keywords-kentässä on usein jo valmiiksi käytössä tuotaessa viitetietoja ulkopuolelta. Huomasin tämän, kun ensimmäistä kertaa rakensin artikkeleista ryhmiä ja mukaan tuli uppo-outoja termejä. Avainsanat-listan sisältö on oma luokitteluni artikkeleille. Sisältöön liittyvien avainsanojen lisäksi otin käyttöön avainsanat "tärkeä" ja "irrelevantti".
• Käskin JabRefin luoda artikkeliryhmät uudestaan perustuen avainsanat-kentän sisältöön. Nyt saan esim. klikkaamalla ryhmää "tärkeä" suoraan näkyviin kaikki artikkelit, jotka olen merkinnyt tärkeiksi.
• Kokosin yksittäisen artikkelin tietoihin yhdelle välilehdelle kaikki kentät, jotka on tarpeen täyttää artikkelin lukemisen jälkeen. Täytettävät kentät ovat tila (vaihtoehdot ovat etsi, lue, selattu, luettu), avainsanat ja sisältö.
• Liitin päänäkymään eli artikkelilistaukseen Tila, Avainsanat ja Review-kentät
• JabRef automaattisesti lisää uuteen artikkeliin timestamp-tiedon, joka on tullut yleensä epähuomiossa jyrättyä BibTex-tietoja kopioitaessa. Jatkossa timestamp-tieto saa säilyä kertomassa, milloin olen artikkeliin törmännyt.

Lopuksi vielä kuva selventämään, miltä JabRef nykyisin käytössäni näyttää (kun eihän noista tekstisepostuksista ymmärrä kuin JabRefiin perehtynyt):

Olisi kiva kuulla, jos joku on JabRefiä käyttänyt, että millaisia kokemuksia ja käyttötapoja ajan myötä on muodostunut.

Huumoria jatko-opiskelijalle...

...tarjoilee www.phdcomics.com.

Sen edestään löytää minkä taakseen jättää

On ollut pieni kesälomatauko artikkelien lukemisessa ja opiskeluasioissa ylipäätään. Futiksen mm-kisat ovat tietenkin vaatineet oman panostuksensa, mutta onhan tuota hiukan ehtinyt kesästäkin nauttia. Pari iltaa sitten tuli palattua taas opiskelujen ääreen, kun aloin listaamaan mahdollisia tutkimusaiheita ja kirjoittamaan jokaisesta lyhyttä kuvausta lähetettäväksi ohjaajille arvioitavaksi. Luku-urakan aikana on tullut kirjattua ylös mahdollisia aiheita omalle työlle ja loppujen lopuksi niitä näyttää jalostuneen tuommoinen vajaa kymmenkunta oikeasti mahdollista ajatusta.

Kolmen sanan otsikoiden auki kirjoittaminen oli se työläämpi osuus ja mukaan piti tietenkin sisällyttää lähdeviitteitä antamaan pontta teksteille. Kyseessä oli nyt ensimmäinen kerta, kun piti viitekokoelmaa käsitellä niin päin, että piti tietoa onkia sieltä ulos. Ja olihan tuo ankea tajuta, että laiskuus ja kurittomuus eivät sovi samaan lauseeseen viitekokoelman ylläpidon kanssa. Ne viitteet, joista olin viitsinyt kirjoittaa kunnon muistiinpanot, oli helppo palauttaa mieleen ja sijoittaa teksti oikeaan lokeroon omissa jäsentelyissäni. Sitten olikin liian pitkä liuta artikkeleita, joista en ollut kirjoittanut yhtään mitään tai ihan vain pari sanaa. Tajusin myös, että ennen JabRefin käyttöönottoa lukemiani artikkeleita en ollut tullut vieneeksi järjestelmään lainkaan ja niitä sai nyt netistä uudemman kerran metsästellä.

Aihelistaus sitten loppujen lopuksi valmistui ja lähti eilen illalla ohjaajille arvioitavaksi. Seuraava toteutettava aktiviteetti onkin viitetietokannan ajantasaistaminen ennen kuin tilanne pahenee entisestään. Olen muuten jatkossa hukassa, jos joudun samoja artikkeleita metsästämään yhä uudestaan ja uudestaan. Vanha totuus "Sen edestään löytää minkä taakseen jättää" osui taas ikävästi kohdalleen.