Käytännöstä ja teoriasta

Oma kiinnostukseni väitöskirjani aihealueeseen lähti leipätyössä vastaan tulleiden asioiden kautta. Aloin pikku hiljaa lukea artikkeleita ja kiinnostus vain kasvaa, mitä enemmän tulee luettua, johtuen ehkä (näennäisen?) ymmärryksen tunteesta, joka kasvaa pikku hiljaa. Moneen käytännön asiaan on teorioiden kautta tullut enemmän näkemystä ja moni kysymys on myös saanut suoraan vastauksensa artikkeleista.

Väitöskirjaani varten ovat tutkimuskysymykset vielä mietinnän alla. Käytännön työ nostaa mahdollisia selvitettäviä asioita esiin jatkuvasti, mutta monet niistä ovat hyvin sidonnaisia kontekstiin eli vastauksista ei ole apua kuin firman toimintaa edistämään. Sellaiset eivät luonnollisestikaan tieteelliseen työn tutkimuskysymyksiksi kelpaa.

Väitöskirjan tekemisellä aiheesta, jota käsittelee leipätyössään, on puolensa ja puolensa. Ymmärrys ja apu käytännön työhön on varmasti yksi merkittävimmistä. Aihealueesta on erittäin hyvä tuntuma ja näkemys, mutta se on turhan kapea. Pitäisi osata irrottautua käytännön tasosta ja katsoa asioita väliin ihan eri kantilta ja se on hankalaa, kun työtä ja väitöskirjaa tekee limittäin. Olen huomannut, että luettavien artikkelien valintaa ohjaa kohdallani usein käytännön esiin nostamat ongelmat eivätkä valinnat välttämättä ole aina väitöskirjan kattavuuden kannalta parhaita. Lukulistalla on ollut gradun tekoon verrattuna huomattavasti enemmän case-tutkimuksia ja teoreettisemmat tekstit ovat jääneet pienemmälle osuudelle. Toisaalta on hyvä, että lukeminen keskittyy jonkin teeman ympärille, jolloin välttyy tilanteelta, jossa päämäärättömästi seikkailee artikkelitietokantojen syövereissä hakien suuntaa ja etsien "sitä jotain" omaa juttua.

Onko sitten käytännön työn esiin nostama ongelma relevantti väitöskirjan tutkimusongelmaksi? Ympäripyöreä, mutta totuuden mukainen vastaus on, että riippuu ongelmasta. Monet ongelmista ovat sidottuja tilanteeseen ja yrityksen tuotteisiin, mutta vastaan on tullut myös sellaisia ongelmia, joihin on artikkeleissakin perehdytty. Esimerkiksi eräs keskeisimmistä ongelmista edustamani yrityksen tuotteen toiminnan kannalta on noussut esiin myös kirjallisuudessa ja on mahdollisesti johtamassa jonkin asteiseen paradigman vaihdokseen koko tutkimusalalla.

Ongelman soveltuvuutta tutkimuskysymykseksi ei oikein voi muuten arvioida kuin perehtymällä hyvin alan kirjallisuuteen. Eli ensin kirjallisuus, sitten kysymys eikä toisin päin. Täytyy kuitenkin muistaa, että ilman käytäntöä ei ole teoriaa, mutta ilman teoriaa voi olla käytäntöä.

Lyx

Alkoi tuntumaan, että lukemisen sijaan voisi jo väliin ruveta omia ajatuksia rustaamaan paperille. Eivätpähän pääse kertaalleen tehdyt päätelmät unohtumaan ainakaan yhtä helposti kuin muistista, joka väliin muistuttaa erehdyttävästi tuulenpesää.

Joka tapauksessa, mielessä on ollut jo pidempään, että kun kirjoittamisen aika koittaa, pitää tutkailla, miten saada viitteet liitettyä sujuvasti osaksi kirjoittamista. Lyxistä olin saanut aiemmin jo vihjeen, joten tämän päivän urakkana oli sen asentaminen ja alkeiden opettelu. Windows-asennus vaatii kaikenlaisia apukirjastoja ja asennuspaketista on tarjolla versio, joka sisältää itse ohjelman lisäksi myös vaadittavat kirjastot (itse löysin sen vahingossa) ja on varmasti helpompi tapa noviisille hoitaa asennus. Tuli päivän aikana selväksi sekin, että Lyx on rakentunut LaTeXin päälle ja opin lopulta jotain LaTeXista, josta olen lukenut usein puhuttavan, mutta josta ei ole koskaan tullut vastaan selkokielistä esitystä.

Lyx mainostaa itseään WYSIWYM-editorina (what you see is what you mean) tarkoittaen, että pääpaino on sisällössä eikä ulkoasussa. Keskeinen ajatus on merkitä teksteistä, mihin ympäristöön ne kuuluvat. Eli tarjolla on esim. oma merkintänsä työn kirjoittajalle samoin kuin kunkin kappaleen otsikko saa omansa ja artikkelin ollessa kyseessä abstraktia varten on oma merkintänsä. Ympäristösidonnaisuuksien kautta on sitten sama teksti mahdollista tuottaa useissa eri formaateissa riippuen siitä, mihin työtä ollaan viemässä. Wimbesillin ajattelua helpottaa ajatella Wordin tyylejä ja niiden liittämistä tekstiin ja jättää käyttöliittymästä pois kaikki "turhat" ulkoasumääritykset kuten fontit ja numeroinnit (joihin ei Lyxissä tarvi ottaa kantaa).

Mutta ne viitteet... Ohjeista (jotka muuten olivat yllättävän hyvät) kaivoin esiin vaadittavat toiminnot ja osoittautui, että JabRefillä luomani BibTeX-kanta oli käytettävissä muutamalla napin painalluksella. Nyt kun haluan liittää viitteen tekstin valitsen oikean toiminnon ja saan näytölle listan kaikista tarjolla olevista viitteistä, joista vain valitsen sen, mitä olin hakemassa. Vaikuttaa ihan kätevältä ja toimivalta systeemiltä.

Sitä jäin vain miettimään, että miten voin jatkossa siirtää tekstini muiden saataville. Lukuversioita saa irti, koska ohjelma näytti tukevan PDF:ien luomista, mutta jos joskus pääsen siihen pisteeseen, että teksti pitää lähettää tyrkylle sopivaan journaliin, niin missä muodossa he tekstit kelpuuttavat. Pitänee kysyä ohjaajalta aiheesta, ellei sitten lukijakunnasta sitä ennen vastausta tule.

Sitä jäin myös miettimään, että mitähän oikeat tutkijat käyttävät artikkeleita kirjoittaessaan. Wordia? LaTeXia/Lyxiä? Lyijykynää ja paperia, jonka jälkeen sihteeri kirjoittaa tekstit puhtaaksi? No, sekin selvinnee, kun ohjaajan kanssa seuraavan kerran pääsen juttelemaan.

Päivitys 28.5.2006 22:06. Piti tarkistaa, missä muodossa Elsevier tekstit haluaa. Latex näytti kelpaavan siinä, missä Wordikin. Latexia varten oli lisäksi tarjolla valmiit tyylitiedostot.

Lyhyesti Google Scholarista

Google Scholarista on muodostunut minulle yksi vakiotyökaluista tiedon etsintään. Osaltaan syynä on se, että artikkelitietokantoihin (kuten Elsevier) ei ole pääsyä ennen kuin saan yliopiston tunnukset takaisin. Paljon on tarjolla tavaraa ihan kenen vain luettavissa, mutta useamman kerran on ehtinyt tulla raja vastaan ja artikkelin koko versio jäänyt lukematta tunnusten puuttumisen vuoksi.

Yksi ärsyttävä piirre Scholarissa on ollut ja se on, että sen avulla on kyllä ollut hyvä löytää koko artikkeleita ja viitteitä, mutta tietojen vienti JabRefiin on ollut käsityötä. Kyseessä näyttää kuitenkin olevan klassinen StupidUserException eli kyseessä on vain osaamaton käyttäjä. Huomasin nimittäin tänään kurkata, mitä löytää pienellä kirjoitetun Scholar-asetukset linkin takaa. Viimeisenä kohta olla öllötti "Näytä linkit viittausten viemiseksi lähdeluettelon hallintaohjelmaan", jossa oli tarjolla tietenkin myös BibTeX-formaatti. Ompahan taas yksi käsityövaihe vähemmän tehtävänä ja enemmän aikaa keskittyä itse asiaan.

Käsitekarttaa työstämässä

Opettelin käsitekarttojen tekemisen aikoinaan nuorella iällä lukiossa ollessani. Silloin taitoa tuli harjoitettua enemmänkin ja totesin, että tekniikka minun kohdallani auttoi hahmottamista ja muistamista. Asiat jäävät paremmin mieleen, kun ne ovat loogisesti järjestettynä omassa ajattelussa. Tai ainakin näin olen itse itselleni väittänyt asian olevan. Jos aihealueesta tietää jo entuudestaan, on uuden tiedon jäsentäminen helpompaa, koska sille on olemassa jo valmiiksi lokero, johon sijoittaa tieto. Uusien aihealueiden jäsentäminen pelkästään muistin varassa sen sijaan on hankalaa. Karkea kokonaiskuva kyllä muodostuu, mutta nyanssit jäävät paljon vähemmälle. Käsitekartta on oiva apuväline ongelmaan auttaen jäsentämään tietoa ja ennen kaikkea muistamaan tekemänsä jäsentely.

En ole useampaan vuoteen tullut tehneeksi käsitekarttaa mistään aiheesta, mutta nyt sellaisen tekeminen alkoi tuntua tarpeelliselta. Huomasin, että tutkimukseni teoriapohjan (so. workflow-tutkimus) käsitteet ovat vielä melkoista sekamelskaa mielessäni ja en välttämättä osaa suhteuttaa kahta artikkelia toisiinsa vaikka molemmat olinkin käynyt läpi. Ajattelin aluksi ihan perinteisen lyijykynäversion tekemistä, mutta viime aikaiset kokemukset papereiden yleisestä säilyvyydestä omissa arkistoissani saivat vaa'an kääntymään sähköisen työkalun käyttöön. Laitoin Googlen töihin hakusanoilla "mind mapping" ja heti ensimmäinen hakutulos tärppäsi: FreeMind - free mind mapping software.

Käsitekartan teko on sen verran yksinkertainen toimenpide, että ohjelmiston kohdalla huomio pakostakin kiinnittyy käyttöliittymään, joka ei saisi hidastaa millään tavalla. Kartan luominen on luova prosessi ja työkalusta aiheutuvat viiveet tai ajattelun keskeytymiset voivat olla turmiollisia työnteon kannalta. Toimintojen monipuolisuus toki on hyvä asia, mutta tulee omassa arvojärjestyksessäni vasta käytettävyyden jälkeen.

Aloitin eilen illalla käsitekartan teon ja perustoimintojen käyttö (käsitteen lisäys, poisto, jne.) näyttää onnistuvan juuri niin helposti kuin pitääkin. Ohjeisiin ei ole vielä tarvinnut kajota kertaakaan, mikä on hyvä merkki. Työkalujen valinnassa on aina hankalaa, jos ei tiedä työkalua entuudestaan, sillä on olemassa riski tehdä iso määrä työtä yhtä työkalua käyttäen, jonka joutuukin lopulta vaihtamaan toiseen sen vajavaisuuden vuoksi. Yksi syy aloittaa tämä blogi, oli halu jakaa ja saada kokemuksia, jotta muut (ja itse) voisivat tehdä parempia ratkaisuja. Olenpas olevinaan jalo...

Tämän hetkinen käsitekartan versio on vielä melko vajavainen eikä koherenssi kaikilta osin. Päähaaroja, jotka kartasta tällä hetkellä löytyvät ovat pohjateoriat, liitynnät muihin tieteenaloihin, prosessien analysointi, ontologia ja workflow verification. Iloista fingelskaa siis kaiken kaikkiaan. Huomasin saavani käsitekartoista suoraan apua artikkelin luokittelua varten. Käsitekartan käsitteet toimivat avainsanoina, jotka saan JabRefissa liitettyä artikkelin tietoihin. En vielä tiedä pitäisikö viedä käsitekartta niin pitkälle, että alimmaisena tasona olisivat yksittäiset artikkelit (tai ainakin tärkeimmät niistä) vai pitääkö artikkelit JabRefissa ja käyttää luokittelua apuna artikkelien löytämiseen. Eiköhän sekin kysymys ratkea käytännön kautta.