"Eettinen" ongelma

Olen vaihtanut graduohjaajien kanssa muutaman ajatuksen, kuinka kommunikointi saataisiin mahdollisimman toimivaksi. Sitä kun on hankaloittamassa semmoinen reilun 300 kilometrin mittainen este, jota myös etäisyydeksi kutsutaan. Tosin muistelen toisen ohjaajan kertoneen, että yksi hänen ohjattavansa asuu toisella mantereella, joten ehkä tuo 300 kilometriä on vielä pientä. Joka tapauksessa, kommunikointi kommunikoinnista on nostanut mieleeni kysymyksen, että pitäisikö minun mainita tästä blogista ohjaajilleni. Mitkä olisivat edut ja mitkä haitat?

Etuna voi ainakin pitää sitä, että ohjaajat pysyisivät paremmin kärryillä työni etenemisestä ja mieltäni askarruttavista ongelmista. Pääasiallisesti yksisuuntainen (so. minä kirjoitan, muut lukee), epävirallinen kommunikaatio on vapaa sähköpostiin liittyvästä vuorovaikutuksen velvoitteesta. Tai ainakin minusta tuntuu, että jos laitan sähköpostia jollekin, toinen osapuoli suurella todennäköisyydellä kokee asiakseen vastata jotain, vaikka en olisi kysynytkään mitään. Toinen etu on, että blogissa tulee kirjoitettua sellaisista asioista, joita ei muuten näkisi tarpeeksi merkityksellisiksi kertoa ohjaajille. Luokittelu olennaisista ja epäolennaisista asioista väikkärin teon kannalta keskusteltavaksi siirtyisi siis osittain minulta ohjaajille, joilla on enemmän kompetenssia sen arvioimiseen.

Entäs ne haittapuolet sitten... Yksi mahdollisuus on, että rupean jotenkin sensuroimaan tekstejäni tai kirjoittamaan eri tavoin, kun tiedän, että ohjaajatkin saattavat tätä lukea. Tosin en ainakaan kuivempaan ja asiapitoisempaan suuntaan näitä tekstejä saa millään vietyä. Ehkä häiritsevä tekijä on enemmänkin tunne tietynlaisesta yksityisyyden häviämisestä, kun tähän mennessä suurin osa lukijoista ei ole voinut yhdistää blogia ja henkilöä (eli olen voinut häröillä miten vain), mutta nyt blogin lukijakunta kasvaisi minut tuntevilla ihmisillä. Liekö tuo nyt sitten niin paha asia. Omien sanojensa takana sitä joutuu väitöskirjansa vuoksi joka tapauksessa seisomaan.

Vaikuttaa siltä, että alan olla itseni kanssa samaa mieltä, että mainitsen tästä blogista ohjaajilleni. Mielenkiinnolla jään odottamaan heidän suhtautumistaan tämän kaltaiseen oppimispäiväkirjaan.