Kielen valinnasta
Olen joskus miettinyt, kuinka paljon englantia äidinkielenään puhuvat saavat etua niin tiede-, opiskelu- kuin yritysmaailmassakin. Ainakaan Oulun tietojenkäsittelytieteen maisterin opintoja ei ollut mahdollista selvittää osaamatta lukea ja ymmärtää englannin kielisiä tekstejä. Ja IT-alan kohdalla alan sanasto on lähtöisin englannin kielestä ja englannin kielistä materiaalia on tarjolla paljon. Lienee selvää, että englannin kielen jonkin asteinen osaaminen on välttämätöntä ja mitä paremmin sen hallitsee, sitä helpommaksi tekstien lukeminen ja kirjoitusten tuottaminen muuttuvat.
Olen huomannut, että englannin kielisten tekstien lukemiseen harjaantuu ajan myötä. Artikkeleita tulee nykyään luettua kohtuullisen sujuvasti ja sanakirjaa tarvitsee kaivaa esiin suhteellisen harvoin. Poissa ovat ensimmäisten artikkeleiden kohdalla esiintynyt sanakirjan pitäminen pöydällä lukemisen tukena ja viidennen kerran saman kappaleen lukeminen siinä toivossa, että lopulta ymmärtäisi mitä siinä sanotaan. Muutamaa tenttikirjaa viime aikoina lueskelleena voin todeta, että melko tavallista näyttää olevan sanakirjan käyttö ainakin sivuihin tehtyjen merkintöjen määrän perusteella. Itselle muiden tekemistä merkinnöistä on kyllä yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä ja hyllystä tulee mieluummin valittua neitseellinen versio opuksesta.
Tekstin kirjoittaminen ja lukeminen vieraalla kielellä on opittavissa oleva taito, mutta ajattelukielen vaihtaminen ei ole samalla tavalla toteutettavissa. Konferenssimatkalla koin ensimmäisen kerran sen, kuinka täysin vieraskielisessä ympäristössä myös ajattelu kääntyy käytetylle kielelle. Tähän liittyen outo kokemus oli unien näkeminen englannin kielellä, joka sai aikaan hieman pöllämystyneen olon herätessä. Ajattelukielellä sinällään ei pitäisi olla merkitystä tiedon tuottamisen kannalta, koska asiat ovat asioita kielestä riippumatta (vaikka maailmaa jäsennetäänkin käsitteiden avulla), mutta en usko tiedon tuottoprosessin olevan täysin sujuva, jos ajattelukieli ja tuotettavan tekstin kieli poikkeavat toisistaan. Siksi suomalaisen olisi aina helpompi kirjoittaa suomeksi ja englantilaisen englanniksi.
Nippuväikkärin kohdalla kielen valinnan sanelee hyvin pitkälle se, millaisilla foorumeilla meinaa osajulkaisut saada julkaistua. Joillain aloilla (esim. lääketiede) on tarjolla suomenkielisiä vaihtoehtoja, mutta englannin kieli on pakollinen valinta hyvin monelle artikkelin kirjoittajalle. Englanninkieliseen lopputulokseen pääsemiseksi on mahdollista joko kirjoittaa teksti suoraan englanniksi tai kirjoittaa se ensin suomeksi ja kääntää/käännättää se sen jälkeen englannin kielelle. Jälkimmäinen vaihtoehto voi olla ajatteluprosessin kannalta helpompi, mutta ongelmia varmasti aiheuttaa terminologian käyttö, jos sitä ei ole sovitettu suomen kieleen.
Itse lopputuloksen, eli väitöskirjan tai osajulkaisun, lisäksi tohtoriopiskelijalla on useita muita tekstejä tuotettavana, joiden kohdalla sama kielenvalintapohdinta pitää käydä läpi. Tutkimussuunnitelman kielellä voi olla merkitystä, jos siihen haluaa pyytää kommentteja suomea puhumattomilta henkilöiltä. Ja muistiinpanojen ja varsinaisen tekstin tuottaminen eri kielisinä luo muistiinpanoihin varmasti mielenkiintoista fingelskaa (kokemusta on jo!).
Olen päätymässä siihen ratkaisuun, että lähden kirjoittamaan omaa tutkimussuunnitelmaani englannin kielellä, jota myös toinen ohjaajista suositteli. Vieraskielisen tekstin tuottaminen tulee varmasti olemaan turhauttavaa ensi alkuun, mutta toivon mukaan kannattaa pitemmän päälle. Eräs keskeinen syy englannin kielen valinnalle on väitöskirjani aihealue, johon kumpikana ohjaajistani ei ole syvällisesti perehtynyt. Toiveissa on, että voisin hyödyntää konferenssissa saamiani kontakteja ja pyytää kommentteja suunnitelmaan alan sisällä toimivilta ihmisiltä. Muistiinpanot ja tämä blogi saavat ainakin vielä toistaiseksi pysyä suomen/fingelskan kielisinä.
En varmasti tule koskaan pääsemään samalle tasolle englannin kielessä kuin syntyperäiset englannin puhujat. Vaikka kielikysymys joskus vaivaa aiheuttaakin, ei se viime kädessä kuitenkaan ratkaise sitä millainen minusta tutkijana tulee.
Olen huomannut, että englannin kielisten tekstien lukemiseen harjaantuu ajan myötä. Artikkeleita tulee nykyään luettua kohtuullisen sujuvasti ja sanakirjaa tarvitsee kaivaa esiin suhteellisen harvoin. Poissa ovat ensimmäisten artikkeleiden kohdalla esiintynyt sanakirjan pitäminen pöydällä lukemisen tukena ja viidennen kerran saman kappaleen lukeminen siinä toivossa, että lopulta ymmärtäisi mitä siinä sanotaan. Muutamaa tenttikirjaa viime aikoina lueskelleena voin todeta, että melko tavallista näyttää olevan sanakirjan käyttö ainakin sivuihin tehtyjen merkintöjen määrän perusteella. Itselle muiden tekemistä merkinnöistä on kyllä yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä ja hyllystä tulee mieluummin valittua neitseellinen versio opuksesta.
Tekstin kirjoittaminen ja lukeminen vieraalla kielellä on opittavissa oleva taito, mutta ajattelukielen vaihtaminen ei ole samalla tavalla toteutettavissa. Konferenssimatkalla koin ensimmäisen kerran sen, kuinka täysin vieraskielisessä ympäristössä myös ajattelu kääntyy käytetylle kielelle. Tähän liittyen outo kokemus oli unien näkeminen englannin kielellä, joka sai aikaan hieman pöllämystyneen olon herätessä. Ajattelukielellä sinällään ei pitäisi olla merkitystä tiedon tuottamisen kannalta, koska asiat ovat asioita kielestä riippumatta (vaikka maailmaa jäsennetäänkin käsitteiden avulla), mutta en usko tiedon tuottoprosessin olevan täysin sujuva, jos ajattelukieli ja tuotettavan tekstin kieli poikkeavat toisistaan. Siksi suomalaisen olisi aina helpompi kirjoittaa suomeksi ja englantilaisen englanniksi.
Nippuväikkärin kohdalla kielen valinnan sanelee hyvin pitkälle se, millaisilla foorumeilla meinaa osajulkaisut saada julkaistua. Joillain aloilla (esim. lääketiede) on tarjolla suomenkielisiä vaihtoehtoja, mutta englannin kieli on pakollinen valinta hyvin monelle artikkelin kirjoittajalle. Englanninkieliseen lopputulokseen pääsemiseksi on mahdollista joko kirjoittaa teksti suoraan englanniksi tai kirjoittaa se ensin suomeksi ja kääntää/käännättää se sen jälkeen englannin kielelle. Jälkimmäinen vaihtoehto voi olla ajatteluprosessin kannalta helpompi, mutta ongelmia varmasti aiheuttaa terminologian käyttö, jos sitä ei ole sovitettu suomen kieleen.
Itse lopputuloksen, eli väitöskirjan tai osajulkaisun, lisäksi tohtoriopiskelijalla on useita muita tekstejä tuotettavana, joiden kohdalla sama kielenvalintapohdinta pitää käydä läpi. Tutkimussuunnitelman kielellä voi olla merkitystä, jos siihen haluaa pyytää kommentteja suomea puhumattomilta henkilöiltä. Ja muistiinpanojen ja varsinaisen tekstin tuottaminen eri kielisinä luo muistiinpanoihin varmasti mielenkiintoista fingelskaa (kokemusta on jo!).
Olen päätymässä siihen ratkaisuun, että lähden kirjoittamaan omaa tutkimussuunnitelmaani englannin kielellä, jota myös toinen ohjaajista suositteli. Vieraskielisen tekstin tuottaminen tulee varmasti olemaan turhauttavaa ensi alkuun, mutta toivon mukaan kannattaa pitemmän päälle. Eräs keskeinen syy englannin kielen valinnalle on väitöskirjani aihealue, johon kumpikana ohjaajistani ei ole syvällisesti perehtynyt. Toiveissa on, että voisin hyödyntää konferenssissa saamiani kontakteja ja pyytää kommentteja suunnitelmaan alan sisällä toimivilta ihmisiltä. Muistiinpanot ja tämä blogi saavat ainakin vielä toistaiseksi pysyä suomen/fingelskan kielisinä.
En varmasti tule koskaan pääsemään samalle tasolle englannin kielessä kuin syntyperäiset englannin puhujat. Vaikka kielikysymys joskus vaivaa aiheuttaakin, ei se viime kädessä kuitenkaan ratkaise sitä millainen minusta tutkijana tulee.
posted by Ph | 21:31
6 Comments:
Minua vaivaa se, että oma englannintaitoni tuntuu tutkijamaailmaan puutteelliselta. En työssänikään ole tarvinnut englantia, joten kielitaito on tällä hetkellä kovin passiivinen. Oman tutkimusongelmani kannalta tosin suomi on selvä valinta peruskäyttökieleksi, mutta olisihan sitä englantiakin hallittava nykyistä paremmin.
Tsemppiä vieraskieliseen kirjoittleuun!
Tutkijamaailmaanhan ei sinällään ole minkäänlaisia kielivaatimuksia. Jos osaa kieltä hyvin, niin lukemiset ja kirjoittamiset sujuvat helpommin ja jos huonommin niin sitten samojen hommien tekemiseen menee vain enemmän aikaa. Ja vieraan kielen osaamisesssa ei voi koskaan olla liian hyvä.
Tavallaan on omituista, että suomalaisessa yliopistossa on pakko osata jotain muuta kieltä kuin suomea opinnoista selvitäkseen. Toisaalta on ihan järkeenkäypää, että opiskelemme englanninkielisistä kirjoista, koska kaikkien alojen kaikkien kirjojen kääntäminen suomeksi olisi melkoinen resurssikysymys. Jos opiskelisimme ainoastaan suomenkielisestä materiaalista, opiskelisimme huonosta materiaalista!
On väärin, ettei oma äidinkieli riitä, mutta 5 miljoonaa ihmistä on vain 5 miljoonaa ihmistä...
Suosittelen, että tutkimussuunnitelmasta lähtien kirjoitat kaiken englanniksi, jos suinkin kykenet. Suomenkielisestä materiaalista englanninkielisen artikkelin kirjoittaminen on suurta tuskaa. Tosin itseäni on viime aikoina ruvennu häiritsemään se, etten edes kykene puhumaan tutkimuksestani pelkällä suomen kielellä! Tosin totuus on, että suurta osaa terminologiasta ei edes ole olemassa suomeksi, joten englanninkielisten termien viljely on välttämätöntä.
Ei tämä kommentti varmaankaan ketään viisastuttanut - kunhan avauduin. :)
Vaikka olen opinnoissani vasta tutkimussuunnitelmaa kirjoittamassa, on jo ehtinyt tulla vastaan se tilanne, että ei vain ole olemassa suomenkielisiä sanoja, joita voisi käyttää puhuessa asiasta suomeksi. Sikäli helpompaa varmasti olisi tehdä neuvosi mukaisesti ja kirjoittaa englanniksi kaikki.
Sinällään on ihan hyvä, että englanti on jonkinlainen lingua franca tieteessä, jolloin yhden kielen opetteleminen riittää suurimpaan osaan teksteistä. Vaikea olisi kirjallisuuteen perehtyä, jos kaikki kirjoittaisivat vain äidinkielellään. Jo nyt on tullut manattua joitain mielenkiintoisen oloisia saksankielisiä artikkeleita, jotka todennäköisesti jäävät lukematta.
Minun tuleva väikkärini olisi viisainta kirjoittaa englanniksi, koska aiheesta kiinnostuneita on ulkomaillakin. Aikataulusyistä haluan kuitenkin kirjoittaa sen suomeksi, koska englanniksi vääntäminen veisi huomattavasti kauemmin aikaa. Onko väitöskirjan käännättämiseen saatavissa stipendejä tai apurahoja ja paljonkohan 300-400 sivun media-alan tutkimuksen käännättäminen englanniksi voisi maksaa? Any ideas?
Valitettavasti rehellinen vastaus on: Ei hajuakaan! Mutta jos saat vastaukset kysymyksiisi, tule ihmeessä ne kertomaan.
Lähetä kommentti
<< Home