BPM 2006 - osa 2
Enimmäkseen reissu oli kaikkea muuta kuin nähtävyyksien katselua. Päivät kuluivat konferenssipaikan luentosaleissa esityksiä kuunnellen. Vaikka kyseessä ei ollut mikään iso konferenssi (150 osallistujaa) oli esitysten taso hyvin vaihtelevaa. Huonoimmat esitykset tunnisti siitä, että kellään ei ollut mitään kysyttävää esityksen jälkeen, kun kukaan ei pysynyt mukana esityksen logiikassa (jos sellaista edes oli). Olen aina pitänyt intialaisten englantia vaikeimpana tulkita, mutta ärrävikainen kiinalainen, joka puhuu englantia australian aksentilla, on vielä paljon pahempi.
Esitykset sinällään kertovat vain sen, mikä on papereista luettavissa jälkikäteen. Sen sijaan oleellista konferenssissa on mahdollisuus jutella muiden ihmisten kanssa epävirallisesti. Ja itse asiassa se oli kaikkein hienoin puoli koko reissussa; tavata kaikki ne ihmiset ja vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. Konkreettisella tasolla käteen jäi toistakymmentä mailiosoitetta ihmisiltä, joiden kanssa on yhteisiä intressejä. Alkuun tuli oltua turhankin nöyrillä mielin ja oletettua, että muut tietävät varmasti enemmän kun ovat "oikeita" alan opiskelijoita, mutta se ennakkoluulo kyllä kariutui keskustelujen myötä. Oma käytännön kokemus asioista, joita toiset tutkivat teoreettisesta näkökulmasta, takasi loistavan lähtökohdan keskustelulle, sillä molemmat osapuolet olivat kiinnostuneita tietämään toisen ajatuksista. Ja keskustelujen myötä oman teoreettisen tietämyksen taso tuli mitattua ja todettua ihan riittäväksi. Taisin olla poikkeus sikäli joukossa, että minulla ei ollut paperia esitettävänä. Useampi ihminen sitä nimittäin kyseli parikin kertaa.
On hyvin erilaista jutella opiskelijan kanssa, joka pitää ensimmäisen esityksensä koskaan, kuin jutella alan "vanhan parran" kanssa (jota myös tuli muutaman kerran kokeiltua). Opiskelija on hyvin innostunut vaihtamaan ajatuksia, kun joku on vain kiinnostunut hänen tutkimuksestaan. Vanhojen partojen kohdalla taas huomasin, että he kyllä vastasivat ja keskustelivat kiltisti, mutta heitä ei saa kiinnostumaan mistään, ellei itsellä ole taustalla jotain konkreettista tehtyä tutkimusta.
Olin ainoa Suomesta tullut osallistuja konferenssissa. Sen sijaan en ollut ainoa suomalainen, vaan tapasin erään esityksen pitäjän, joka oli suomalainen, mutta oli töissä/opiskelemassa Sveitsissä. Hyvin asioista puhuminen suomeksikin sujui.
BPM-konferenssi on keskittynyt workflow management -järjestelmien ympärille ja itse asiassa alan tiedeyhteisö vaikuttaisi olevan melko selvärajainen. Yksi keskeisistä opeista omalla kohdallani oli, että tajusin eri tutkimusryhmien roolin tiedeyhteisössä. En ollut aiemmin ymmärtänyt, kuinka paljon tutkimusryhmillä on merkitystä etenkin WfMS-tutkimuksessa. Kullakin tutkimusryhmällä on omat erikoisalueensa ja sitä kautta alan yleistä kehitystä on helpompi hahmottaa. Tutkimusryhmät ovat myös hyvin voimakkaasti henkilöityneet tutkimusryhmän vetäjään ja vetäjän vaikutukset oli nähtävissä selvästi eri esityksissä (tai viimeistään esitysten lähdeluetteloissa).
Omalta kohdaltani koen onnistumisena sen, että sain solmittua kontakteja useamman tutkimusryhmän suuntaan. Toivon, että pysyn tätä kautta paremmin jatkossa selvillä siitä, missä alan yleinen kehitys menee kullakin osa-alueella. Sähköpostiosoitteita on nyt tallessa Alankomaihin, Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Australiaan, ja toivon, että ne myös jatkossa johtavat tiiviiseen ajatusten vaihtoon.
Olisi kuitenkin väärin ajatella, että ihmisten kanssa tulisi juteltua pelkästään omien höytynäkökohtien takia. Joukkoon mahtui myös oikeasti hyviä tyyppejä, joiden kanssa jutteli ihan juttelemisen ilosta. Ja juuri ihmiset tekivät reissusta niin onnistuneen.
Hienoja ihmisiä, komeita rakennuksia ja hyvää ruokaa. Auf wiedersehen, Wien!
Esitykset sinällään kertovat vain sen, mikä on papereista luettavissa jälkikäteen. Sen sijaan oleellista konferenssissa on mahdollisuus jutella muiden ihmisten kanssa epävirallisesti. Ja itse asiassa se oli kaikkein hienoin puoli koko reissussa; tavata kaikki ne ihmiset ja vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. Konkreettisella tasolla käteen jäi toistakymmentä mailiosoitetta ihmisiltä, joiden kanssa on yhteisiä intressejä. Alkuun tuli oltua turhankin nöyrillä mielin ja oletettua, että muut tietävät varmasti enemmän kun ovat "oikeita" alan opiskelijoita, mutta se ennakkoluulo kyllä kariutui keskustelujen myötä. Oma käytännön kokemus asioista, joita toiset tutkivat teoreettisesta näkökulmasta, takasi loistavan lähtökohdan keskustelulle, sillä molemmat osapuolet olivat kiinnostuneita tietämään toisen ajatuksista. Ja keskustelujen myötä oman teoreettisen tietämyksen taso tuli mitattua ja todettua ihan riittäväksi. Taisin olla poikkeus sikäli joukossa, että minulla ei ollut paperia esitettävänä. Useampi ihminen sitä nimittäin kyseli parikin kertaa.
On hyvin erilaista jutella opiskelijan kanssa, joka pitää ensimmäisen esityksensä koskaan, kuin jutella alan "vanhan parran" kanssa (jota myös tuli muutaman kerran kokeiltua). Opiskelija on hyvin innostunut vaihtamaan ajatuksia, kun joku on vain kiinnostunut hänen tutkimuksestaan. Vanhojen partojen kohdalla taas huomasin, että he kyllä vastasivat ja keskustelivat kiltisti, mutta heitä ei saa kiinnostumaan mistään, ellei itsellä ole taustalla jotain konkreettista tehtyä tutkimusta.
Olin ainoa Suomesta tullut osallistuja konferenssissa. Sen sijaan en ollut ainoa suomalainen, vaan tapasin erään esityksen pitäjän, joka oli suomalainen, mutta oli töissä/opiskelemassa Sveitsissä. Hyvin asioista puhuminen suomeksikin sujui.
BPM-konferenssi on keskittynyt workflow management -järjestelmien ympärille ja itse asiassa alan tiedeyhteisö vaikuttaisi olevan melko selvärajainen. Yksi keskeisistä opeista omalla kohdallani oli, että tajusin eri tutkimusryhmien roolin tiedeyhteisössä. En ollut aiemmin ymmärtänyt, kuinka paljon tutkimusryhmillä on merkitystä etenkin WfMS-tutkimuksessa. Kullakin tutkimusryhmällä on omat erikoisalueensa ja sitä kautta alan yleistä kehitystä on helpompi hahmottaa. Tutkimusryhmät ovat myös hyvin voimakkaasti henkilöityneet tutkimusryhmän vetäjään ja vetäjän vaikutukset oli nähtävissä selvästi eri esityksissä (tai viimeistään esitysten lähdeluetteloissa).
Omalta kohdaltani koen onnistumisena sen, että sain solmittua kontakteja useamman tutkimusryhmän suuntaan. Toivon, että pysyn tätä kautta paremmin jatkossa selvillä siitä, missä alan yleinen kehitys menee kullakin osa-alueella. Sähköpostiosoitteita on nyt tallessa Alankomaihin, Saksaan, Yhdysvaltoihin ja Australiaan, ja toivon, että ne myös jatkossa johtavat tiiviiseen ajatusten vaihtoon.
Olisi kuitenkin väärin ajatella, että ihmisten kanssa tulisi juteltua pelkästään omien höytynäkökohtien takia. Joukkoon mahtui myös oikeasti hyviä tyyppejä, joiden kanssa jutteli ihan juttelemisen ilosta. Ja juuri ihmiset tekivät reissusta niin onnistuneen.
Hienoja ihmisiä, komeita rakennuksia ja hyvää ruokaa. Auf wiedersehen, Wien!
Tunnisteet: Konferenssit
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home