BPM 2006 - osa 1

Wau. Olipahan mahtava kokemus. Hieno reissu, hienot puitteet ja hienoja ihmisiä. Siinä se typistettynä.

Ennakko-odotuksia Wienistä kaupunkinka ei ollut kuin, että se on iso ja siellä on vanhoja rakennuksia. Vähemmän yllättäen nämä olettamukset myös pitivät paikkansa. Yleensä tulee suhtauduttua nuivasti suurkaupunkeihin, mutta Wienistä tykkäsin jostain syystä. Yksi suurimmista tekijöistä oli varmasti turvallisuus, jota paikalliset vakuuttelivat, kun heidän kanssaan kaupungista juttelin. Ja turvalliselta kaupungilla liikkuminen tuntui riippumatta siitä, mihin aikaan ja millä kadulla tuli oltua. Liikennekulttuuristakaan ei jäänyt pahaa sanaa sanottavaksi, vaikka mennessä taksikuskikseni sattuikin vanhalla mersulla ajava kaahari, joka paineli 130:tä 80:n rajoitusalueella. Jalankulkijana ei tarvinnut kuin seistä tien reunassa niin aina pysähtyivät autot riippumatta siitä, kuinka pitkä jono perässä oli. Pyöräilijöitä myös jonkin verran liikkui liikenteen seassa ja heille oli keskustan alueella myös paljon erikseen omistettuja liikenneväyliä.

Vanhoja rakennuksia tuli nähtyä enimmäkseen ulkopuolelta, mutta myös sisältä päin. Konferenssin ohjelmaan kuulunut opastettu kierros Hofburgissa antoi kulttuuriannoksen mielelle ja sen jälkeen ollut juhlaillallinen kaupungintalolla täyteläisen kulttuuriannoksen vatsalle. Hienot olivat kyllä puitteet ja kaupunginjohtaja itse oli paikan päällä toivottamassa tervetulleeksi. Kamerakännykällä ei kovin kummoisia kuvia saanut napsittua, mutta järjestävän organisaation puolesta oli valokuvaaja kolmena päivänä napsimassa kuvia niin tervetulaistilaisuudesta, konferenssipaikalta kuin juhlaillallisiltakin. Fiksu teko laittaa ne kuvat nettiin ja vielä sillä tarkkuudella, että saa sieltä itselle teetettyä ihan oikeina valokuvina ne.

Lämpöä pohjoisen pojalle oli enemmän kuin tarpeeksi. Maanantaina taidettiin pysyä vielä alle 25 asteen, mutta torstaina taksin kyydissä katsoin, että 30 astetta näytti jo mittari. Tuli koettua samalla paikalliset liikenneruuhkat, kun matelimme kävelyvauhtia pois kaupungista. Kuskin selityksistä ymmärsin, että moottoritiellä oli jotain häikkää, jonka vuoksi emme sitä kautta ajaneet. Koko taksimatka sinällään oli huvittava, että kuski ei puhunut sanaakaan englantia ja oma saksan sanavarastoni on muutaman kymmenen sanan kokoinen. Kielimuurista huolimatta kuski pälätti minulle saksaa itävaltalaisittain ja minä hänelle englantia suomalaisittain :D

Omaamatta juurikaan vertailupohjaa, voin omien kokemuksieni pohjalta vilpittömästi suositella Wieniä matkailukohteena.