Lakiteknisiä kommervenkkejä
Väitöskirjan tekeminen työnantajan ydinliiketoimintaan läheisesti liittyvästä aiheesta näyttäisi aiheuttavan hiukan ylimääräistä kommervenkkiä. Katselin juuri läpi salassapitosopimusesimerkin (olipa hieno yhdyssana), jonka sain toimitusjohtajalta katsottavaksi. Esimerkki on laadittu yritysten väliseksi sopimukseksi ja yksittäistä projektia koskien, joten sovittamistyötä tarvitaan. Työnantajani on yritykseksi pieni (alle 20 henkilöä), joten joka asiaan ei ole omaa ammattilaista palkattu. Siksi pääsenkin leikkimään sivutoimista lakimiestä ja muokkaamaan sopimuspohjan tarkoitustaan vastaavaksi.
Toinen kommervenkki on työsopimuksen klausaali, joka siirtää tekijänoikeudet työnantajalle kaikkeen työsuhteen aikana tehtyyn aineistoon. Todennäköisesti en voi välttyä siltä, ettenkö tekisi jatkossa väitöskirjaan liittyviä hommia ennen kuin aloitan varsinaisen työn teon tai työpäivän päätteeksi. Sopimusta ahdasmielisesti tulkiten kaikki hyöty menisi työnantajalle ja minulla ei olisi oikeutta tehdä kirjoittamallani tekstillä mitään. Kuinka todennäköistä on, että työnantaja näin vaatisi? Todennäköisesti lähenee jo pakkasen puolen lukemia. Tällä hetkellä en näe semmoista skenaariota millään tavalla todennäköisenä. Jostain syystä tulee näköjään vain oltua aika skeptinen väliin (enkä edes tiedä mistä olen sen oppinut).
Juttelin toimitusjohtajan kanssa aiheesta siltä pohjalta, että laaditaan pelisäännöt selviksi etukäteen eikä tapella jälkikäteen. Hänellä oli ihan ymmärtäväinen suhtautuminen aiheeseen. Muutenkin työnantajan suhtautuminen väitöskirjan tekemiseen on ollut periaatteellisella tasolla hyvin positiivista, vaikka käytännön tasolla eivät olekaan mitään tukea luvanneet. En sitä tosin ole olettanutkaan missään vaiheessa. Asiaan palatakseni, päädyimme laatimaan seuraavan sisältöisen sopimuksen. Tai siis, kuten hierarkiseen kulttuuriin kuuluu, minä laadin ehdotuksen ja toimitusjohtaja antoi kommentit.
X (Tekijä) ja Y (Yritys) ovat sopineet seuraavaa. Tekijänoikeudet Tekijän työn tuloksiin määräytyvät voimassa olevan työsopimuksen mukaisesti pois lukien aineisto (esim. kuvat, kirjoitukset, kaaviot), jonka Tekijä ensisijaisesti tuottaa opiskeluitansa varten. Tekijän ensisijaisesti opiskeluitansa varten tuottaman aineiston tekijänoikeudet säilyvät Tekijällä. Tällaiseksi aineistoksi ei katsoa aineistoa, joka on luotu Yrityksen määräämänä tai jonka Tekijä luo työtehtäviensä hoitamiseksi. Aineistoksi, jonka oikeudet säilyvät Tekijällä luetaan myös aineisto, jonka Tekijä on luonut opiskeluitaan varten, mutta jota hän myöhemmin käyttää työtehtävien hoitamisessa. Tällaistä aineistoa on kuitenkin Yrityksellä lupa hyödyntää muokkaamalla, valmistamalla kappaleita tai saattamalla se yleisön saataviin lukuunottamatta Tekijän väitöskirjaa.
Totesin, että sopimustekstien viilaaminen antaa pedantille luonteelle hyvät kiksit (voin suositella)! Ehkä seuraavassa elämässä voisi kokeilla lakimiehen uraa (lakimiehet voivat vapaasti kommentoida yllä olevan perusteella kannattaako).
Toinen kommervenkki on työsopimuksen klausaali, joka siirtää tekijänoikeudet työnantajalle kaikkeen työsuhteen aikana tehtyyn aineistoon. Todennäköisesti en voi välttyä siltä, ettenkö tekisi jatkossa väitöskirjaan liittyviä hommia ennen kuin aloitan varsinaisen työn teon tai työpäivän päätteeksi. Sopimusta ahdasmielisesti tulkiten kaikki hyöty menisi työnantajalle ja minulla ei olisi oikeutta tehdä kirjoittamallani tekstillä mitään. Kuinka todennäköistä on, että työnantaja näin vaatisi? Todennäköisesti lähenee jo pakkasen puolen lukemia. Tällä hetkellä en näe semmoista skenaariota millään tavalla todennäköisenä. Jostain syystä tulee näköjään vain oltua aika skeptinen väliin (enkä edes tiedä mistä olen sen oppinut).
Juttelin toimitusjohtajan kanssa aiheesta siltä pohjalta, että laaditaan pelisäännöt selviksi etukäteen eikä tapella jälkikäteen. Hänellä oli ihan ymmärtäväinen suhtautuminen aiheeseen. Muutenkin työnantajan suhtautuminen väitöskirjan tekemiseen on ollut periaatteellisella tasolla hyvin positiivista, vaikka käytännön tasolla eivät olekaan mitään tukea luvanneet. En sitä tosin ole olettanutkaan missään vaiheessa. Asiaan palatakseni, päädyimme laatimaan seuraavan sisältöisen sopimuksen. Tai siis, kuten hierarkiseen kulttuuriin kuuluu, minä laadin ehdotuksen ja toimitusjohtaja antoi kommentit.
X (Tekijä) ja Y (Yritys) ovat sopineet seuraavaa. Tekijänoikeudet Tekijän työn tuloksiin määräytyvät voimassa olevan työsopimuksen mukaisesti pois lukien aineisto (esim. kuvat, kirjoitukset, kaaviot), jonka Tekijä ensisijaisesti tuottaa opiskeluitansa varten. Tekijän ensisijaisesti opiskeluitansa varten tuottaman aineiston tekijänoikeudet säilyvät Tekijällä. Tällaiseksi aineistoksi ei katsoa aineistoa, joka on luotu Yrityksen määräämänä tai jonka Tekijä luo työtehtäviensä hoitamiseksi. Aineistoksi, jonka oikeudet säilyvät Tekijällä luetaan myös aineisto, jonka Tekijä on luonut opiskeluitaan varten, mutta jota hän myöhemmin käyttää työtehtävien hoitamisessa. Tällaistä aineistoa on kuitenkin Yrityksellä lupa hyödyntää muokkaamalla, valmistamalla kappaleita tai saattamalla se yleisön saataviin lukuunottamatta Tekijän väitöskirjaa.
Totesin, että sopimustekstien viilaaminen antaa pedantille luonteelle hyvät kiksit (voin suositella)! Ehkä seuraavassa elämässä voisi kokeilla lakimiehen uraa (lakimiehet voivat vapaasti kommentoida yllä olevan perusteella kannattaako).
Tunnisteet: Muut
posted by Ph | 23:36
5 Comments:
Kyllä se skeptisyys on seittemässä vuodessa tarttunu ;)
vaikka kuinka epätodennäköiseltä tuntuisi tilanne, jossa oikeuksiasi tutkimuksen julkaisemiseksi rajoitetaan, kannattaa miettiä tosi tarkkaan mihin nimensä laittaa. entä jos haluat julkaista valmiin väitöksesi pohjalta kirjan? entä jos kirjan kustannussopimus edellyttää sinulla olevan täydet oikeudet tekstiisi? entä jos yrityskauppojen johdosta tekstisi oikeudet siirtyvät vähemmän ystävällismieliselle taholle?
Niinhän se on, ettei tulevaa voi koskaan tietää. Ja väitöskirjan kohdalla sisällöllä (ainakin toivon mukaan) alkaa olla sen verran merkitystä, että sen kaupallinen hyödyntäminen ei ole mitenkään tuulesta temmattu ajatus. Itse en tehtyä sopimusta näe rajoittavana tekijänä, vaan ennemminkin varmistuksena, ettei jatkossa tule juuri kuvailemasi kaltasia yllätyksiä. Tosin sopimusten hierominen on sen verran vaikea taitolaji, että meni pitkään sanamuotoja viilatessa ja siltikään en voi olla täysin varma, mitä jäi ottamatta huomioon.
Kai sinä tiedät, että riitatapauksessa epäselviä sopimuskohtia tulkitaan aina tekstin laatineen osapuolen vahingoksi?
Näinhän se juuri taitaa olla. Tosin pelkkä sopimusteksti ei ole ainut kirjallinen dokumentti asiasta, vaan sanamuotojen viilaamisen yhteydessä vaihdettiin jonkin verran sähköposteja, jotka auttavat tulkitsemaan, mitä itse asiassa on tarkoitettu sopia, vaikka sanamuodot eivät ihan kaikkia nyansseja olisikaan ottaneet huomioon.
Lähetä kommentti
<< Home