Sekalaisia (tyhjänpäiväisiä) ajatuksia

Aina välillä työn ja opiskelun yhteensovittaminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Leipätyö kun on ajatustyötä mitä suuremmissa määrin, niin joskus työasioiden pohtimista on kovin hankala saada pysäytettyä klo 16 tai edes illalla, kun olisi tarkoitus opintoja viedä eteenpäin. Parin viikon blogihiljaisuudesta onkin pääteltävissä, että nyt on ollut sellainen jakso, että työ on selvästi mennyt opintojen edelle. Syykin on kyllä tiedossa, sillä viime viikolla olin ensimmäistä kertaa mukana asiakastilaisuudessa puhumassa.

Onneksi jotkin asiat ovat silti edenneet, sillä sain tiedon, että jatko-opinto-oikeusanomukseni on hyväksytty laitosneuvoston kokouksessa. Hidas on ollut prosessi, sillä opintojen suunnittelu alkoi jo vuosi sitten. Ei vain ole ollut eteneminen kiinni opinto-oikeudesta, joten eipä tuo ole liiemmin menoa haitannut.

Selailin äskettäin pitkästä aikaa kävijätilastoja ja yllättävän monenlaisilla hakusanakombinaatioilla tähän blogiin näytetään eksyvän, kuten: "eettinen ongelma", "väitöskirjan teko", "mitä on laadullinen tutkimus alasuutari", "väitöskirjan tekeminen", "miten kirjoitan englannin kielisiä tarinan", "väitöskirja tutkimusasetelma", "erona tutkimukseen on", "ideografinen tutkimus", "käsitekartan tekeminen wordillä", "miten kirjoitan hyvän väitöskirjan". Varmaa kyllä on, että vastausta ei täältä löydy siihen, mitä on laadullinen tutkimus tai miten kirjoittaa hyvä väitöskirja. Yllättävän paljon on kuitenkin googlen kautta sivuille eksyneitä.

Mihin vie blogini tie

Kiitokset Karppaajalle ja Mari Koolle ilmoittautumisesta tämän blogin "stalkkaajaksi". Tämän blogin näkökulmasta parin päivän kävijävirta on ollut hirmuinen! (eli yli 10 kävijää päivässä).

Josta saadaankin sopiva aasinsilta päivän epistolaan eli mitä tälle blogille tulisi tehdä. Aikoinani lähdin tätä kirjoittamaan se ajatus mielessä, että linja olisi asiapitoinen ja hyvin virkamiesmäiseen tyyliin asioita käsittelevä. Ensimmäinen kuvaus sisälsi sanat "kuivaa asiatekstiä". Tuolla tavalla ei ainakaan lukijoita saa houkutelluksi, se on tullut huomattua (en tiedä millaisia kieroutuneita persoonia ne yhdeksän ovat, jotka ovat blogilistaan merkinneet tilaavansa blogia).

Tuo linja tuli kai valittua hyvin pitkälti sen vuoksi, että seuraan palkkatyöhön liittyen jonkin verran blogeja ja ne ovat täysin asialinjalla. Keskeisenä erona noiden blogien kirjoittajien ja minun välillä on kuitenkin se, että he tietävät mistä puhuvat ja minä en. Toisin sanoen, tällä kokemuksella ei vielä tehdä kovin kummoisia yleistyksiä jatko-opiskelusta ja väikkärin teosta.

Olen miettinyt, että pitäisikö minun mieltää tämä blogi asiakeskeisyyden sijaan oman identiteettini jatkeeksi. En kuitenkaan halua "Hei, olen 26-vuotias kahden lapsen isä Kuopiosta. Vaikka olen jatko-opiskelija, olen muuten ihan normaali" -tyyliä vaan kirjoittaa edelleen jatko-opintoihin liittyvistä asioista. Ja nimenomaan minun jatko-opintoihini liittyvistä asioista.

Omille teksteille sokeutuu hyvin helposti, joten pyydänkin nyt teiltä apua. Kertokaa kommenteilla tai spostilla, mikä kirjoituksissa on toiminut ja mikä ei.

JabRefista

Parempi aika jonkin asian tekemiseen, voi näköjään olla yllättävän kaukainen käsite (viitaten edellisen postauksen kommentteihin). Joka tapauksessa, tässä vastaus Pialle, aiheesta mikä on JabRef.

Lyhyesti sanottuna JabRef on viitteidenhallintatyökalu. Se on Java-pohjainen ohjelma eli käyttäminen vaatii ensin asentamisen tietokoneeseen (toisin kuin selaimella käytettävät työkalut). JabRef käyttää tiedon tallentamiseen bibtex-formaattia, jota myös useat muut ohjelmat osaavat lukea. Seuraavassa lista plussista ja miinuksista JabRefista omalla kohdallani:

• JabRef sopii työtapoihini. Hallitsen viitteitä ja kirjoitan tekstejä aina yhdellä ja samalla läppärillä. On kätevää, että kaikki tiedot kulkevat aina mukana, jolloin voin käsitellä niitä vaikka bussissa matkalla töihin.
• Pystyn muokkaamaan JabRefin käyttöliittymää omia tarpeitani vastaavaksi. Esim. olen lisännyt kentät tilan (lue, selattu, luettu) ja avainsanojen hallintaan.
• Saan itse määritettyä avainsanalistan ja liitettyä avainsanat artikkeliin listasta valitsemalla
• JabRef osaa automaattisesti jakaa artikkelit ryhmiin määrittämieni avainsanojen perusteella ja näyttää minulle kunkin ryhmän artikkelit
• JabRef on ilmainen
• Google Scholar osaa muuntaa tulokset BibTeX-formaattiin, jolloin voin viedä haun tulokset suoraan JabRefiin
• JabRef tunnistaa useiden eri tietokantojen käyttämät tiedostoformaatit
• JabRefille on mahdollista määrittää tiedostopolku, josta se osaa löytää artikkelien PDF-versiot artikkelin tunnisteen perusteella. Toisin sanoen, saan JabRefistä nykyisin kahdella napin painalluksella auki minkä tahansa tallentamani artikkelin.
• Käytän kirjoitusohjelmana Lyxiä, joka tukee bibtex-formaattia. Kirjoittaessani tekstejä saan lisättyä viittauksen valitsemalla sen valmiista listasta. Lähdeluettelo muodostuu automaattisesti niistä artikkeleista, joihin olen tekstissäni viitannut.

• Varmuuskopioinnista on huolehdittava itse
• Käyttäjiä ei ilmeisesti ole kovin paljoa (ainakaan Suomessa) ja tuen löytäminen voi olla hankalaa

Itse en ole RefWorksia kokeillut kuin pintapuolisesti. Lyhyiden testien jälkeen koin JabRefin paremmin minulle soveltuvaksi ja tyytyväinen siihen olen ollut.

Te, jotka RefWorksia säännöllisesti käytätte, voisitte kertoa, pystyykö se edellä mainittuihin asioihin ja onko siinä jotain parempaa kuin JabRefissa.